Markus Ahlskog, Jyväskylän yliopisto
Ari Friberg, Itä-Suomen yliopisto
Suomen Fyysikkoseuralla on muiden Euroopan kansallisten fyysikkoseurojen tavoin edustaja European Physical Journalin (EPJ) tieteellisessä neuvoa-antavassa komiteassa (SAC; Scientific Advisory Committee). Edustajansa on myös EPS:llä eli Euroopan fyysikkojärjestöllä (European Physical Society). Vuosina 2014-2019 allekirjoittaneista toinen (MA) oli Fyysikkoseuran edustajana ja toinen (AF) edusti vuosina 2014-2018 EPS:ää.
Vanhoina hyvinä aikoina manner-Euroopan eri maiden luonnontieteilijät julkaisivat tutkimuksensa tuloksia kansallisten seurojensa tai tiedeakatemioidensa julkaisusarjoissa, käytäntö, josta nykyisin vain jo eläkeiässä olevilla ehkä on kokemusta. Nykyäänhän artikkelimanuskriptit lähetetään julkaistavaksi kansainvälisiin tieteenalakohtaisiin julkaisusarjoihin. Samanaikaisesti kun tiedemieskunnan koko laajeni ja kilpailu tuli suoraan kansainväliseksi, niin kuin itsestään kehittyi tilanne, jossa lähtökohtaisesti kansainväliset julkaisusarjat vetivät puoleensa kaikkien vähänkin merkittävien tieteellisten töiden tulokset. Niinpä 80-luvulla oltiin tilanteessa, jossa manner-Euroopassa oli liuta kansallisia fysiikan julkaisusarjoja jotka olivat täydellisesti jääneet kansainvälisten (jotka tosin usein ovat brittiläisiä tai amerikkalaisia) jalkoihin. Nämä yhdistyivät vuonna 1998 EPJ:ksi, joka koostuu tieteenalakohtaisista julkaisusarjoista A (Hadrons and nuclei), B (Condensed matter and complex systems), C (Particles and fields), D (Atomic, molecular, optical, and plasma physics), E (Soft matter and biological physics), H (Historical perspectives on contemporary physics).
Tuosta viimeiseksi mainitusta (EPJ-H) voisi ehkä sanoa, että se on merkki siitä että EPJ seuraa muitakin kuin kaupallisia paineita. Se on lehti tavallisen tiedejulkaisun ja tieteen historiaan keskittyneen julkaisun välimaastossa. Kun jälkimmäinen on tavallisesti ensisijaisesti historialehti, niin EPJ-H:n ajatuksena on keskittyä itse tieteelliseen asiaan mutta kertoa nimenomaan ideoiden kehittymisestä. Se on siis tiedelehti, joka katsoo taaksepäin, ei eteenpäin
EPJ on kuitenkin nykyään kaupallinen lehti sillä sen omistaa puoliksi Springer-kustantamo ja toisen puoliskon Ranskan luonnontieteellisten seurojen omistama EDP Sciences ja Italian fyysikkoseura SIF (Società Italiana di Fisica). Nämä siis määräävät ja puhtaasti kaupallisen kustantamon ja kahden kansallisen fyysikkoseuran yhteispelin tuloksena nuo yllämainitut A-H sarjat kuuluvat SAC:n neuvonannon piiriin ja niiden toimintaperiaatteet ovat täysin hyvän perinteisen tiedejulkaisun mukaiset. Todennäköisesti Springerin kustantamotoiminnan tavoitteista johtuen EPJ-perheeseen on hieman myöhemmin tullut lisänä erinäisiä erityisteeman tai nousevien erikoisalojen julkaisuja, kuten EPJ Plus, EPJ Data Science, EPJ Applied Physics. Useimmat näistä toimivat Open Access periaatteella. Näiden lehtien toiminta raportoidaan myös SAC:lle mutta se ei kovin paljon niitä vuosittaisessa kokouksessaan käsittele.
SAC:llä on kerran vuodessa neljän tunnin kokous sen puheenjohtajan kotimaassa. Vuonna 2018 se oli Helsingissä, jolloin toinen allekirjoittaneista (MA) oli puheenjohtaja. Tällöin esim. parin EPJ-lehden päätoimittajat ovat mukana antamassa yksityiskohtaisemman selostuksen tilanteestaan ja tällöin käydään varsin laadukasta keskustelua julkaisujen ajankohtaisista ongelmista. Muuten pitkin vuotta EPJ on ajoittain yhteydessä SAC:n jäseniin sähköpostilla. SAC:n toiminta ei siis ole kovin intensiivistä, joten on selvää, että sen vaikutus ei ole kovin suuri. Ratkaisevat päätökset tekevät omistavien kustantamoiden vastuuhenkilöt.
SAC:n kokouksissa on käsitelty aiheita jotka eivät yllätä: Open Access, vertaisarviointia, submissioiden maantieteellistä jakaumaa, jne.. Näiden lisäksi oli tietenkin monia pienempiä aiheita, josta seuraava esimerkki. Kuten tiedämme, impact factor (IF) on nykyään määräävä tekijä, kun jonkin julkaisusarjan merkittävyyttä arvioidaan, piti tästä tai ei. Erään EPJ-lehden editori oli kutsuttu SAC:n kokoukseen kertomaan työstään ja lehtensä tilanteesta. Hän kertoi että lehden IF oli, sanotaan vaikkapa x.14 (en muista lukua, EPJ:n IF on yleensä välillä 0.75-3.0). Toimituskunta oli ottanut konkreettiseksi tavoitteekseen nostaa IF rajan x.25 yli. On kuulemma yleinen kokemus editorien veljeskunnassa, että aina IF:n ylittäessä tällaisen 0.25-rajan (myös siis x.00, x.50, x.75) niin julkaisusarjan vastaanottamien submissioiden laatu ja määrä kasvavat hyppäyksenomaisesti
Iso-Britannian IOP (Institute of Physics) ja yllä mainitut EDP Sciences ja SIF omistavat EPL:n eli European Physics Lettersin, ja sitä julkaistaan EPS:n valvonnan alaisena. EPL perustettiin vuonna 1986 ja sen tarkoituksena oli olla vastine APS:n PRL:lle (Physical Review Letters). EPJ:llä on samanlainen erikoissuhde EPL:ään kuin mitä PRL:llä PRX-perheeseen (X = A, B, …), vaikka siis omistuskuviot eivät ole aivan samankaltaisia. Eurooppalaisesta näkökulmasta EPL:n perusidea on mitä parhain, sillä onhan suorastaan järkyttävää, että eurooppalaiset tutkijat lähettävät parhaita töitään rapakon taakse ja näin de facto subventoivat amerikkalaista julkaisutoimintaa. Tämä ei sinänsä ole mitään kritiikkiä APS:ää kohtaan joka on hoitanut leiviskänsä hyvin.
EPL ei kuitenkaan, mm. yllämainituista syystä ole kovin hyvin onnistunut tehtävässään. Lehti toimii kohtuullisen hyvin mutta se on edelleen pieni verrattuna PRL:ään, joka edelleen imee paljon eurooppalaisia artikkeleita. EPS:n hallituksessa, jossa paikalla oli myös EPL:n päätoimittaja, toinen meistä otti (AF) tämän asian esille. Nähdäksemme yksi iso ongelma on että edes eurooppalaiset tutkijat eivät tunne EPL:ää ja varsinkaan EPJ:tä, tai siis eivät oikeastaan ole edes tietoisia niistä.
EPJ-SAC:n piirissä on myös käyty keskustelua tästä ongelmasta. Vuoden 2017 kokouksessa Lundissa silloinen puheenjohtaja Joakim Cederkäll esitti voimakasta kritiikkiä EU:n tiedejulkaisijoita ja julkaisupolitiikkaa kohtaan yleisesti. Koska parhaiden eurooppalaisten fysiikan tutkimusryhmien tutkimukset julkaistaan Euroopan ulkopuolella, pääasiassa USA:ssa, päättäjät ja yleisö voivat saada käsityksen, että eurooppalainen tiede on jotenkin heikkoa. Varsinkin nuoret tutkijat voivat ajatella, että Eurooppa ei pysty tarjoamaan kilpailukykyisiä tulevaisuuden mahdollisuuksia, millä taas voi olla merkittäviä negatiivisia seurauksia. Sen vuoksi Eurooppa tarvitsee omia julkaisufoorumeja sekä vahvan julkaisupolitiikan, joka koskee tutkimusrahoittajia (esimerkiksi European Research Council ja kansalliset rahoituslähteet), julkaisijoita, ja tieteellisiä seuroja. Kun eurooppalaisella rahoituksella tehtyihin tutkimuksiin aletaan vuoden 2021 jälkeen Plan S-suunnitelman mukaan soveltamaan Open Access-julkaisupolitiikkaa, ovat myös EPJ ja EPL uuden (kilpailu)tilanteen edessä.
Plan S on lähinnä EU:sta lähtöisin oleva kansallisten tieteen rahoitusorganisaatioiden välinen suunniteltu sopimus, joka nykytietojen mukaan tulisi voimaan vuonna 2021. Sopimuksen mukaan siihen osallistuvat tahot sitoutuvat vaatimaan rahoittamiensa tutkimushankkeista syntyvien artikkelien julkaisemisen ainoastaan liki täydellistä Open Access-periaatetta noudattavissa julkaisuissa. Vaikka Open Access-periaate on edennyt niin vaatimus on tällä hetkellä vielä hiukan radikaali eikä tilanne ole vielä aivan selvä. EPJ omalta osaltaan pitää tilannettaan siedettävän hyvänä; sillä on jo tällä hetkellä sekoitus hybridi- ja täysimittaisia Open Access-lehtiä, joten se on varsin lähellä sitä lopputilannetta mihin Plan S:llä tähdätään. Mutta kuten sanottu, tilanne elää edelleen, joten aika näyttää.
