Einsteinit elävät myös kulttuurissa
Turun sanomat 14.11.2005
YK on julistanut alkaneen vuoden 2005 kansainväliseksi fysiikan vuodeksi. Kolmattatoista kertaa pidettävä Tieteen päivät ovat hengessä mukana, sillä sen yleisteemaksi on valittu Suhteellista. Teeman taustalla on Albert Einsteinin (1879-1955) suppea suhteellisuusteoria, jonka esittämisestä maaliskuussa tulee kuluneeksi tasan sata vuotta. Kuukautta myöhemmin Einsteinin kuolemasta tulee kuluneeksi 50 vuotta.
Joka toinen vuosi Helsingissä järjestettävillä Tieteen päivillä hahmotellaan tällä kertaa maailmaa keskeisellä tavalla suhteiden ja suhteellisuuksien näkökulmasta. Mukana on noin 300 eri tieteenalojen edustajaa. Turkulaiset tutkijat ovat esillä niin arkeologian, biologian kuin historiankin tuoreimpien tutkimustulosten esittäjinä.
Simpsonin voimaa
Suppea ja vuonna 1915 formuloitu yleinen suhteellisuusteoria ovat näytillä myös sunnuntaina, jolloin turkulaiset kulttuurihistorian, elokuvan, kirjallisuuden ja tähtitieteen tuntijat valottavat aihetta Einstein populaarikulttuurissa -istunnossaan. Puheenjohtajana on Turun yliopiston kulttuurihistorian professori Hannu Salmi. Informaatioteknologian kehityksen historiaa tutkiva Salmi kertoo Tieteen päivillä omassa alustuksessaan Kuvitelluista einsteineista.- Albert Einstein on länsimaisessa kulttuurissa käsite. Häntä voi tässä mielessä verrata Ludwig van Beethoveniin ja Leonardo da Vinciin. Harva meistä mieltää, minkä näkäisiä olivat tähtitieteen vallankumouksen tehnyt Nikolai Kopernikus tai 1600-luvulla fysiikan ja matematiikan mullistanut Isaac Newton. Sen sijaan Einstein, jonka kasvot koristavat t-paitoja ja teekuppeja, on kaikille tuttu. Hänen pörrötukkaisessa habituksessa on paljon samaa kuin Beethovenissa. Molemmat peilaavat ulkomuodollaan genius-myyttiä, luovaa neroa, analysoi Salmi.
Hän muistuttaa, että Einsteinissa kiteytyvät epäsovinnaisuus, luova hulluus ja lapsekkuus, mutta myös raamatullinen ikään kuin Simpsonin hiuksista periytyvä voiman ilmentymä.
Nicholas Roegen vuonna 1989 valmistuneessa elokuvassa Yhtä tyhjän kanssa (Insignificance) kohtaa kaksi aikamme kulttuurista ikonia Einstein ja Marilyn Monroe. Kuvitteellinen Monroe tuntee filmissä suhteellisuusteorian mutta ei tunnista tiedemiestä. Säveltäjä Philip Glass taas pisti oopperassaan Einstein OnThe Beach (1976) kuuluisan tiedemiehen rikkomaan niin taidemuodon kuin oopperan kestonkin rajoja.
Tiedemiehen hyvä ja paha
Time-lehden vuosituhannen vaihteessa tehdyn tutkimuksen mukaan Einstein oli 1900-luvun tunnetuin henkilö. Hän oli populaari jo ennen toista maailmansotaa, sillä fysiikan ulkopuolellakin ihmisillä oli hänestä kuva. Toisaalta kuva sai ristiriitaisen luonteen, kun Einsteinin kuuluisa kaava massan ja valonnopeuden neliön tulon ja energian ekvivalenssista E=mcc kertoi, millainen voima aineen ytimeen on varastoituna.- Einsteinissa kiteytyy juuri tuon kaavan ja atomipommiin purkitetun tuhovoiman johdosta myös mielikuva tieteen ristiriitaisuudesta, hyvästä ja pahasta. Kuva on perua jo Frankensteinin hirviöstä: tiedemiehellä on mahdollisuus seurustella myös sellaisten luonnonvoimien kanssa, joiden lainalaisuudet voivat olla peräisin paholaiselta. Suhtaudumme tätä nykyä kuitenkin varsin positiivisesti Einsteiniin. Muistamme hänet sekä suhteellisuusteorioiden keksijänä että rauhan aatteen aktiivina edustajana, Salmi sanoo.
Kylmän sodan polarisoitunut ilmapiri on alleviivatusti esillä 1950-luvun tieteiselokuvissa. Turun yliopiston historian laitoksen tutkija Kimmo Ahonen valottaa sitä ja vuosikymmenen kansalaisten ristiriitaista suhtautumista tieteen ja tekniikan edistymiseen.
Kirjallisuuden tutkija, filosofian tohtori Markku Soikkeli taas kertoo esitelmässään Tiede elämäntapana - scifi-kirjojen mytologinen Einstein, miten tiedemies-Einstein jo 1930-luvun alussa ilmestyi tieteiskirjallisuuteen. Tieteiskirjailijat ovat uskaltautuneet historioitsijoita rohkeammin tarttumaan myös virtuaali- ja vaihtoehtohistorioihin.
Tieteen päivien pääpuhuja astronomian professori John D. Barrow Cambridgen yliopistosta perää historiantutkijoilta juuri edellisen kaltaista mitä jos -näkökulmaa. Sellainen asettaisi historiallisten tapahtumien priorisoinnin uuteen valoon. Arjen ja maailmanhistorian tapahtumien painoarvot ja suhteet muuttuisivat. Merkityksettömäksi ajatellusta ja arvotetusta tulisi myös merkityksellistä.
Tätitieteen dosentti Leena Tähtinen päättää sunnuntain Einstein-istunnon pohtimalla miten Einstein tanssittaa yleistajuistajaa.
JARMO WALLENIUS